Kevätvärejä

Helou!

Jee vihdoin päästiin Saran kaa ottamaan asukuvia! Kaikki ei tosin menny ihan suunnitellusti, nimittäin just tälle päivää sattui kolea, sateinen ja tuulinen sää, eikä päästykään ulos kuvailemaan niin kuin innoissamme meinattiin. Ulkona alkoi vesisateen lisäksi tulla jotain pikkurakeitakin niin jäätiin sisälle kauppakeskukseen nappaamaan parit kuvat. Sara on huippukuvaaja, mutta omalta osaltani kaikki on vasta harjoittelua ja sen huomaa, haha.  Mutta hauskaa hommaa ja vielä kun päästään ulos kevätaurinkoon joku kerta kuvaamaan niin a vot. Hurjasti kiitoksia vielä Saralle! <3

Otokset on nyt monien kikkailujen jäljiltä tähän saatuja, joten laatu ei ole kaikista paras. Opettelen vasta käyttämään näitä ohjelmia, joten toivotaan että jatkossa näyttää paremmalta.

Farkkutakki, farkut/Cubus, toppi/BikBok, laukku/Rebecca Minkoff, Zalando, nilkkurit/Dinsko

Yleensäkin tykkään pukeutumisessa paljon väreistä. Näin keväisin eniten miellyttää pastellit ja kirkkaat hedelmävärit, sekä noiden yhdistelmät. Monesti oon huomannut että värit ihan oikeasti vaikuttaa mielialaan ja päinvastoin, pukeutuessa itse ainakin ilmennän päivän tunnelmia väreillä. Apea mieli piristyy raikkaan värisellä huulipunalla ja taas toisaalta superiloisena ei voi pukeutua muuta kuin herkkuväreihin korostamaan hyvää mieltä.

Pitkän aikaa olen jo halunnut oppia lisää värianalyysistä, eli värien sopivuudesta ihon, hiusten ja silmien värin suhteen. Onnekkaasti työkaverini on pukeutumisneuvoja ja hän on ristinyt minut "kevääksi" (ei toki olla virallisesti vielä tehty kokonaista analyysiä, toivottavasti joskus tehään!), eli kuulemma minulle sopisivat parhaiten puhtaat ja raikkaat keväisen luonnon sävyt, kuten lämmin turkoosi, persikka, puhdas lämmin punainen ja sitruunankeltainen. En toki usko että mitään karttaa tai analyysiä kannattaa liikoja tuijottaa värejä valitessa, tärkeintä että itse tykkää ja että tuntuu omalta, mutta taatusti noilla on perääkin. Oon itelläni ja töissä asiakkaita stailatessa huomannut, että siinä missä joku väri saattaa todella korostaa esimerkiksi ihon kaunista hehkua ja saada silmät säihkymään, toinen väri saattaa saada koko olemuksen näyttämään kalpealta ja, no, värittömältä. Hmm, kuinkahan käy kun hiusvärini ihan pian vähän vaihtuu, muuttuuko värianalyysikin... Täytyypä ottaa selvää ja tarkastella mille vaatekaapin sisältö uuden kuontalon kanssa näyttää.

Yllättävillä väriyhdistelmillä sitä paitsi saa mielenkiintoa tavalliseenkiin asuun helposti, eikä aina tarvii toljottaa vaan kuluvan kauden trendivärejä. Viime aikoina olen ihastunut ihan hulluna vaalean liilan sävyihin ja asun crop-toppi onkin yksi ehdottomista lemppareista, vaikka se löytyikin jo syksyllä. Pari vuotta sitten ostin MAC:in liilan huulipunan (Viva Glam Nicki II) Prahasta ja silloin se oli tosi outo ja erikoinen, siksi siihen ihastuin silloin. Nyttemmin liilat huulipunat alkaa olla jo tavallisia, ja tuo omani alkaa olla ihan loppu vaikka oon sitä säästellyt. Oon koittanu löytää vastaavaa, mutta tuloksetta, tuossa punassa vain on täydellinen sävy, koostumus, peittävyys ja suloinen suklainen tuoksukin. Rebecca Minkoffin vaaleanturkoosi laukku on tämän kevään hankinta ja myöskin yksi suosikeista tällä hetkellä. Väri on siinäkin kaikista parasta, mutta myöskin kooltaan laukku on juuri sopiva kantamaan välttämättömät puhelimen, lompakon ja meikit, ja passaa mielestäni sekä päivä- että iltamenoihin mainiosti. (Minulla on paha tapa hankkia aina iso laukku ja aivan liian pian huomata kantavani päivittäin mukana mojovaa kasaa roskia ja tarpeettomia pikkuesineitä laukun pohjalla - pienellä laukulla tuolta voi välttyä.) Asun hassuin löytö on kaulakoru, jonka bongasin hiusvärinostoreissulla Tokmannilta pari viikkoa sitten, siellä se nökötti alelaarissa eikä maksanut kuin pari euroa. Katsoin vain heti että oijoi, kultaa, liilaa ja oranssia yhdessä, tää lähtee mukaan! Kotona myöhemmin hoksasin et ihan samat on sävyt kuin tässä topissa, ja asuidea oli valmis.

Onko teillä kokemusta värianalyysistä, tai vaihtelevia väri-ihastuksia? Ihanaa alkavaa viikonloppua! <3

Hiusjuttuja

Moikka ja lokoisaa sunnuntaita!

Sunnuntai, siivouspäivä. Ja hiusinspiraation selailua netin syövereistä (eli siivoilun välttelyä/hidastelua). Olen jo hetken aikaa kaivannut pientä muodonmuutosta hiuksiini. Edellisestä kampaajakäynnistä alkaa olla yli puoli vuotta ja silloin ihanan parturi-kampaajaystäväni Reetan loihtima long bob -leikkaus ja liukuväri alkavat olla ehostuksen tarpeessa. Eteen viistottuva leikkaus tuntuu nyt hapsottavalta ja vaalennettu latvaosa kellertää. Edessä siintävä kesäkin saa haaveilemaan vähän vaaleammasta lookista.

Tosi kauan olen ihastellut viileän vaaleita ja luonnollisia ruskean sävyjä, sellaisia aavistuksen liukuvärjättyjä ja raidoitettuja. Esimerkiksi ruotsalaisen bloggaaja Kenzan hiukset ovat mielestäni ihan täydelliset, ah!

Meillä tuli poikaystävän kanssa yksi ilta puheeksi haitalliset aineet kosmetiikkatuotteissa, tai lähinnä se, ettei kaiken maailman tuotteista koskaan oikein tiedä mitä ne sisältävät ja millaisia vaikutuksia ihmetököttien pitkäaikaisella käytöllä saattaa olla. Itselleni tuli mieleen hiusvärit, joita olen nyt kampaamokäyntien välillä ostanut kaupasta ja värjännyt hiusten tyveä noin kerran kuussa. Pahoin pelkään, että olen ehkä alkanut vähän allergisoitumaan väriaineille tai jollekin ainesosalle niissä, sillä tuntuu että päänahkaa kihelmöi joka kerta enemmän hiuksia värjätessä. Olen muutenkin aika allerginen joillekin eläimille sekä siitepölylle, joten ei kai se olisi ihme, jos allergisoituisi tietyille kemiallisille aineillekin. Hmm, ei kiva juttu.

Sitten, nuo värjäyksen haittapuolet yhdistyivät mielessäni haaveiluun vaaleammista, luonnollisemmista hiuksista ja voilá, idea oli valmis! Nimittäin ihan oma hiusvärini, juuri se ärsyttävä tyvikasvu, on oikeastaan se väri jonka hiuksiini haluan. Miten en ole aiemmin tajunnutkaan! Varmaan kymmenen vuotta tai enemmänkin olen värjännyt hiuksia vähän omaa hiusta tummemmanruskeaksi ja ekaa kertaa haluan nyt ihan oman värini takaisin. Parasta olisi, jos saisi tavallaan pohjaväriksi oman supisuomalaisen maantiensävyisen viileän vaaleanruskean ja siihen balayage-tekniikalla vaaleaa raitaa. Jatkossa ylläpito olisi helppoa ja halpaa, kun ei joka kuukausi tarvitseisi värjätä tyveä (ja altistua voimakkaille aineille päänahassa), pari kertaa vuodessa vaikka vähän vaaleeampaa raitaa latvaosaan ja leikkaus. Jes, tämä idea toteutetaan!

Varasin ajan jo ensi viikolle Jyväskylän Glo Hairiin Jennille. Puhelimessa ja hiuksiani vielä näkemättä Jenni ei vielä tietenkään osannut varmaksi sanoa, mitä tekniikkaa käytämme ja riittääkö yksi kampaajakäynti riittävän vaalean lopputuloksen saavuttamiseen. Luultavasti testaamme uutta Olaplex-menetelmää, jonka pitäisi vaalentaa tuhoamatta hiuksia. Jihuu, en malta odottaa! Palaan tänne sitten ensi viikon lopulla kertomaan kuvien kera miten meni ja millainen tuli.

Tällä kertaa en meinannut saada puhelinta ja tietokonetta synkkaamaan, enkä siksi saanut puhelimesta tarkoittamiani kuvia tähän postaukseen. Jospa näistä kuitenkin saa selvää mitä tarkoitan tuolla muodonmuutoksella:

Tänhetkinen tilanne: tummaksivärjätty tyvi ja ärsyttävästi kellertävä latva. Kiitos Saralle muuten kuvista! <3

Kenzan hiukset, perfection! Jotain tämänsuuntaista kun saisi itsellekin!

Onko jollain muuten kokemusta tai tietoa tuosta Olaplex-vaalennuksesta? Onko se tosiaan tavallista vaalennusta hellävaraisempi?

Akvarelleista ja postaustahdista

Hehei!

Äkkiäpäs vierähti melkein viikko ekasta postauksesta. En ajatellut että ihan näin kauan menisi uuteen moikkaamiseen täällä, etenkin nyt kun ihan alussa mielessä risteilee erilaisia postausideoita ja asiaa olisi sen kun valkkaisi vaan mistä aloittaa, heh. Kulunut viikko on ollut kiireinen ja työntäyteinen, mutta jokunen muukin asia on vaikuttanut hitauteen. Heti pieni paljastus bloggaamiseen ja postaustahtiin oleellisesti liittyen: MINULLA EI OLE OMAA KAMERAA. Tuo olikin yksi merkittävä syy miksi alunperinkin olen arvuutellut että kannattaako omaa blogia perustaa alkuunkaan. Hyviäkään ideoita kun ei oikein tee mieli jakaa ilman hyvälaatuisia kuvia ja omalla kohdallani koen kuvat tekstiä tärkeämpinä.

Onneksi ihanat - ja kameralliset - ihmiset lähellä tarjosivat kuvienottoapua, ja lähdetään sillä liikkeelle. Hurjasti kiitoksia jo heti alkuun poikaystävälle ja työkaverille! Ymmärrettävästi, kuvaaminen riippuu nyt siis omien aikataulujeni lisäksi myös muiden aikatauluista. Hätäapuna käytän varmasti iPhone-luurini kameraa, mutta koitan välttää sitä ja saada kasaan mahdollisimman hyvälaatuisia kuvia aina kun vain mahdollista. Ja tietenkin, mikäli bloggaaminen vie mennessään, hankin oman kameran sitten aikanaan.

Muutenkin tahtiin liittyen, en kuitenkaan aio ottaa hurjia paineita olla nopea. Mieluummin lisään tänne laadukkaampaa ja oikeasti kiinnostavampaa katsottavaa, kuin tiheään "kunhan-on-jotain" -kamaa. Katsellaan, muodostuuko tasainen julkaisuväli vai poukkoilenko enemmänkin. Yleisesti olen blogeissa huomannut aika paljon pahoittelua ja anteeksipyytelyä välipäiviin liittyen, ja itselleni aina sellaista lukiessani iskee olo että voi kun se bloggaaja ei noin huolehtisi, ei kukaan ota lukemista niin henkilökohtaisesti että loukkaantuisi (tai ei ainakaan minun mielestäni ole normaalia loukkaantua). Jos jotain blogia on innostunut seuraamaan niin kyllä sitä uuden postauksen ilmestyessä on vain iloinen eikä sadattele että perhana nyt meni kyllä niin pitkä aika että vihaksi pistää lukea, hahah!

Siispä, toivon, että kukaan ei minunkaan postaustahtia tai kuvien laatua ota kovin henkilökohtaisesti tai liikaa sydämenasiakseen. Blogi kuitenkin on jokaisen ylläpitäjän oma kuvaus valitsemistaan asioista, valitsemassaan muodossa, ja omanlaisella tahdilla, kunkin elämään sopivasti limittyen. Ei liene olemassa edelleenkään jotain ainoan ja oikean bloggaamisen henkeä, muottia, josta vähänkään poikettaessa kenenkään täytyy olla pahoillaan. Innolla odotan että pääsen jakamaan kivoja juttuja täällä, ja toivotaan että jäljestä tulee (riittävän) hyvää ja (riittävän) usein!

Olin ajatellut seuraavaksi asupostausta, mutta koska miekkonen on parhaillaan reissussa ja kollega sukuloimassa, nyt kun itselläni olisi aikaa, niin tyydytään tällä erää kuviin, joita koneelta löytyy valmiina. Kenties huomenna saan sitten kasaan uusia kuvia, jee!

Olen aina rakastanut yli kaiken kuvataidetta. Lapsena kotona seurasin vierestä kun äiti ja isä maalasivat ja piirsivät. Olin niin kateellinen ja turhautunut kun en silloin osannut tehdä kaikkea perässä. En ole opiskellut kuvataidetta, itseoppinut vain, vanhempien ja koulun kuvistuntien oppien mukaisesti. Vanhempien kirjahyllyistä olen vuosien aikana nyysinyt ja myöhemmin itse sieltä täältä ostanut taidekirjoja ja niissä riittää ammennettavaa. Nykyisin maalaan akvarelleja omaksi ilokseni ja tilaustöiksi silloin kun ennätän. Maalaaminen vaatii tietynlaista uppoutumista ja flown saavuttamista, joten tarvitsen oikeastaan tyhjän vuorokauden uuden työn alkuun eikä se useinkaan ole mahdollista. Vaan kun tällainen "taitelijuus" koittaa niin kyllä mieli lepää - ajantaju katoaa ja mieli on yhtäaikaa sekä äärilevollinen että selkeä ja täynnä puhtia ratkoa siellä kiertäneitä pulmia. Vähän vaikea selittää, mutta hyvin hyvin rentouttavaa ja terapeuttista, ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tässä muutamia uusimpia töitäni:

Tilaustyö. Mallina itseasiassa erään neidin Instagram-selfie.

Yksityiskohta.

Mukaelma Natalia Vodianovan mustavalkoisesta valokuvasta.

Muotilehden random-meikkimallikuva.

Tilaustyö. Tehtävänanto oli: nainen, joka katsoo vasemmalle, hiukset lentää tuulessa ja jotain lintuja kuvaan mukaan. Väritoiveina oli musta, valkoinen ja keltainen, mutta muitakin värejä sai olla.

Maalaaminen onkin nyt ajankohtainen juttu, sillä aloitan tänään uuden tilaustyön. Tällä kertaa mallina on ihan erilainen tyyppi, ei tyttö laisinkaan. Jännittävää, taipuuko taidot ihan uudenlaiseen maalaukseen! Palaan ehkä tänne näyttämään millainen tuli, jos työ onnistuu.

Meitsi siis uppoutuu taiteilemaan, oikein rentouttavaa viikonkoppua kaikille!

Hej bloggen!

Sanoilla "Hej bloggen" aloitti Kenza joskus postauksensa ja nepä tulivat ensimmäisenä mieleen, nyt ekan oman blogini ensimmäisen postauksen alkusanoja miettiessäni. Heipä hei!

En ole koskaan ennen kirjoittanut blogia itse, ja vaikka muiden tekemiä blogeja olen seurannut vuosia, niin täytyy sanoa että oman aloittaminen on yllättävän vaikeaa. Mitä sanoa tai kertoa näin aluksi? Eräs bloggaajakaverini neuvoi, että kerro mitä kertoisit itsestäsi tavatessasi uuden ihmisen ensimmäistä kertaa.

Olen 28-vuotias opiskelija Jyväskylästä, ja työskentelen myyjänä sekä visualistikakkosena naistenvaateliike Cubuksella. Oikea nimi on Beate, eikä ole sukujuuria Karjalaa kauempana, vaikka isän aikoinaan keksimä nimi kalskahtaa saksalaiselta (isä fanitti saksalaisia autoja ja saksankieltä, varmaan siksi nimi tyttärellekin). Olen kotoisin pikkiriikkiseltä paikkakunnalta Pohjois-Savosta ja sittemmin asunut opintojen ja töiden myötä Jyväskylässä ja Oulussa. Elämä kieppuu tällä hetkellä seuraavien asioiden parissa: gradun kirjoittaminen, säpäkät työpäivät, vastastartannut kuntosaliharrastus, kaverit, saksanpaimenkoira Luna, ja mahdollisuuksien mukaan akvarellimaalaus. Blogiin aion päivittää kuvia ja ajatuksia ihan tavallisista asioista, luultavimmin keskittyen arjen kauniisiin asioihin, eikä mitään täydellistä tai siihen pyrkivää ole tulossa.

Olen tosi visuaalinen ja koen paljon näkemällä, ja parhaita havaintoja haluaisin jakaa täällä. Koska itse saan kauniista asioista niin paljon, niin miksipäs ei tuoda sellaisia muidenkin nähtäville ja samalla tallentaa itselle muistiin. Tulen itse noista asioista onnelliseksi, niin ehkä joku muukin hengenheimolainen. Siispä, toivottavasti on luvassa kauniita vaatteita ja asuja, kenkä- ja laukkuihastuksia, suloisia herkkuhetkiä kotona rakkaimpien kanssa, nättejä kaupunki- ja maalaismaisemia ja kuvia maalauksistani.

Tänään käytiin kaverin kanssa napsimassa ekat otokset blogia varten. Meillä on jo jonkin aikaa kytenyt ajatus lähteä kuvailemaan, mutta tänään vasta päästiin liikekannalle. Hah, oltiin juuri keretty hehkuttaa että hyvä sää kuvata kunnes Jyväskylän kevät alkoi tarjoilla vesisadetta. Kiireen vilkkaa piti vaihtaa sunnuntainen lököasu johonkin muuhun ja paikaksi valikoitui yliopisto, tuttu paikka. Saatiin nämä napattua ekojen pisaroiden tipahdellessa ja tuulen yltyessä, ja vaikkei auringonpaistetta tullut taltioitua tänään niin esittäytymisräpsyt ainakin:

Biker-takki, huivi, neule ja farkut/Cubus, kengät/Palladium, Zalando

Seuraavaksi jotain ehkä vielä esteettisempää, tervetuloa seuraamaan!