tiistai 12. toukokuuta 2015

Saippuakuplasävyjä

Uudessa akvarellimaalauksessa oli saippuakuplia, joten jatketaan samalla väriteemalla. Aven kaa kuvatessa vikassa asussa yhdistelin tän hetken suosikkejani, pastellivärejä. Heh, noista aurinkolasien linsseistä tuli heti mieleen saippuakuplat, ja hauskasti sattui tosiaan yksiin maalauksen kanssa! Uskon ihan tosi, että alitajuisesti kuplat siirtyi vireillä olevasta työstä asuinspiraatioksi.

Yhdistin samaa sävymaailmaa toistavat aurinkolasit, topin, laukun, kengät ja (tietysti sen) huulipunan neutraalinsävyisiin hameeseen ja trenssitakkiin. Kengät on jälleen ikivanhat, vuosia sitten alesta pelastetut. Malli ei ihan miellytä, ja mielessä siinsi sirommat ja avokärkiset kengät tähän asuun. Väri kuitenkin passasi ja koska en avonaisempia malleja sopivassa värissä omista, niin näillä mentiin. Samoin olisin mieluiten valinnut keskenään  enemmän samansävyiset hameen ja takin, mutta ei löytynyt vaatekaapistani. Noh, parempi olla takertumatta noihin liikaa, kokonaisuus toimii kivasti mielestäni! Asustevärinä kulta komppasi nätisti liilan ja turkoosin sävyjä. Tykkäättekö?

Ihanalle Avelle paljon kiitoksia kuvista! <3


IMG_9150


Aven kaa photoshoot5
Hame ja aurinkolasit/Cubus, toppi ja trenssi/BikBok, laukku/Rebecca Minkoff, Zalando, rannekello/Glitter, kengät/K-Kenkä


IMG_9174-002


Aven kaa photoshoot6


Aven kaa photoshoot4


IMG_9112


IMG_9111


Aven kaa photoshoot2


IMG_9096-002


Aven kaa photoshoot7


Aurinkoista keskiviikkoa! <3

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Uusi maalaus: "Remi"

Aiemmin mainitsinkin että sain uuden tilaustyön. Keräsin tähän nähtäväksi kuvia maalauksen eri vaiheista ja kerron pääpiirteittäin kuinka työn tekeminen eteni. Pahoittelut kuvien sävyn vaihteluista, työn maalaamiseen meni noin 10 tuntia (en ihan yhteen putkeen kuitenkaan kaikkea tehnyt!) ja vuorokauden ajan vaihtelusta johtuen valaistus muuttui ja se näkyy puhelimella räpätyissä otoksissa. Osaa vaiheista on vaikeaa kuvailla, kun en voi tässä tarkemmin näyttää kuinka vesi ja värit paperilla käyttäytyy, mutta tarkoitus ei ole olla liian epämääräinen kerronnassa.

Eli, tilaaja toivoi äitienpäivälahjaksi omalle äidilleen akvarellimaalausta tästä ihanasta ja herkästä valokuvasta:


image(33)

Ajatus juuri kyseisestä kuvasta lahjaksi äidille on kovin kaunis, sillä kuva on otettu äidin ja hänelle rakkaan koiran, Remin, yhteisestä hetkestä, jossa äiti puhalsi saippuakuplia koiruuden ihmetelväksi. Kaunis muisto ihanasta hetkestä siis, ja äitikin maalauksessa mukana saippuakuplien muodossa.

Tartuin toki söpöön tehtävänantoon, mutta kerroin tilaajalle heti kuvan olevan hieman haastava akvarellitekniikalla toteutettuna. Nimittäin, akvarellimaalauksen koostuessa päällekkäisistä, läpikuultavista kerroksista jäin pohtimaan saippuakuplien toteutusta: kuinka maalata kupla, josta osittain näkyy kokonaan läpi, osittain heijastusten läpi ja osittain kirkas kiilto peittää täysin. Myöskin, valokuva on tarkentunut koiran nenänpäähän ja saippuakuplaan, jolloin muu osa kuvaa näkyy melko utuisena. Tämä seikka muodostui mielessäni heti "taitelijan vapaudeksi" - mitä et nää ja voi tai halua toistaa, tulkitset. Noh, haasteet on erittäin tervetulleita ja niistä oppii, joten härkää sarvista ja maalaamaan!

Olen aiemmin aina tykännyt ostaa taidetarvikeliikkeistä Arches-merkkistä akvarellipaperia, joka valmistetaan lumpusta. Sitä ei ollut tällä erää saatavilla, joten ostin eri merkkiä (joka jäi kirjoittamatta ylös), lumpusta valmistettuna myös, tutussa arkkikoossa 55x77cm. Työhön käytin hieman alle puolikkaan arkin, sillä tähtäsin lopullisen työn kokoluokaksi A3:a.

Ensin hahmottelin kuvan akvarellipaperille lyijykynällä. Hahmottelun jälkeen kastelin eli laaverasin oikeastaan koko paperin koiran silmiä lukuunottamatta pelkällä vedellä. Kun sopiva kosteus oli saavutettu (sen näkee pinnasta, vaikea selittää, mutta haluttua värinlevittymistä varten tässä tilanteessa vettä ei saanut jäädä "killumaan" paperin päälle), sekoitin pohjasävyt ja sivelin niillä ekan värikerroksen. Paperi kuivuu sopivan hitaasti, jotta jo maalattuun kohtaan voi lisätä väriä tai poistaa sitä niin halutessaan. Tässä vaiheessa samalle alueelle erikseen lisätyt värit sekoittuvat vielä kauniisti keskenään. Hain pehmeitä ja utuisia linjoja jäljitellen valokuvan pehmoista tunnelmaa. Alla olevan kuvan alareunassa oikealla näkyy, kuinka väri käyttäytyy osuessaan kuivalle paperille: väri ei "blurraannu" vaan selkeät siveltimenvedot erottuvat. Vaikka ensimmäinen kerros on se pohjimmainen, se näkyy lopullisessa kuvassa ja on hyyyyvin tärkeässä osassa (tarkista vaikka alempaa!), joten pääpointtina, halutut sävyt ja utuisuus oli saavutettava.   

image(27)-001
Ensimmäinen värikerros kostealle paperille

Kun koko työ oli kuivunut, aloin maalata seuraavaa kerrosta. Ruskeanharmaalla, lämpimän vaaleanruskealla ja haalealla beigellä aloin sinne tänne erottelemaan tarkemmin koiran karvoja. Värin tummuusasteella loin illuusiota syvyysvaikutelmasta: varjoista ja päällekkäisistä karvakerroksista. Turkin tekstuuri ikään kuin terästäytyi pumpulisesta pörröiseksi. Kuivalle pinnalle maalasin tarkempian yksityiskohtia, kuten silmät ja nenän. Laskin, että yhden silmän maalaamisessa oli seitsemän, tai kahdeksan kuivumista välillä eli "kerrosta", jotteivät eri värit ja valööriasteet sekoitu keskenään.

image(25)
Tarkemmat yksityiskohdat seuraavissa kerroksissa alueittain

Halusin entisestään korostaa karvaisuutta ja rajasin koiran ääriviivat taustavärillä. Tavallaan "ajoin" siveltimellä taustalaveerasta kuvitellun ääriviivan kohdille karvojen muodossa. Toivottavasti alemmista kuvista ymmärtää mitä tarkoitan.

Koiran kasvojen lähellä olevan saippuakuplan maalasin äkkiseltään laskettuna noin kymmenessä limittäisessä kerroksessa. Tarvitsin osaan kohdistan peittävyyttä ja otin avuksi valkoista guassia eli peiteväriä sekoitettuna akvarelliväreihin. Viimeisen laveerauskerroksen tein kupliin veteen sekoitetulla guassilla, ja ihan viimeiseksi tein pelkällä guassilla valkoiset korostukset ja koiran viikset.

image(29)
Työpisteeni keittiön tiskipöydällä


2015-04-234
Yksityiskohtia

Vaikka kupliin en ole täysin tyytyväinen, kokonaisuus on mielestäni aika suloinen. Sekä lahjanantaja että kuulemma -saajakin olivat tyytyväisiä, ja se on kaikista tärkeintä!

image(22)
Valmis työ (juuri kuivunut työ hieman kupruilee, sorry!)

Hieman myöhässä vielä sydämelliset äitienpäiväonnittelut maalauksen saajalle ja muillekin äideille! <3

torstai 7. toukokuuta 2015

"Madame"

Olin varautunu kuvaamaan Aven kaa (ihana blogi täällä: http://avekatriina.blogspot.fi/) kaksi asua ja vaihtaessa toista päälle peilin edessä tajusin et tää takkihan käy hyväksi vaihdokiksi edellisen postauksen poncholle. Sama asu mutta takki ja laukusta vahingossa löytyneet korvikset tilalle ja niin kahdesta asusta tuli kolme. Näytin niin asialliselta että naurahdin et näytän joltain presidentin rouvalta ja Ave sanoi ranskalaisittain että "Madame". (En muuten tarkoita kenenkään tietyn presidentin rouvan tyyliä, vaan yleisesti omaa mielikuvaani presidenttien puolisoiden klassisesta ja siististä pukeutumistyylistä!) Ex tempore, mutta oli hauskaa ja saatiinpa kuvia ja harjoitusta kuvien otosta, jee!

Ohut trenssitakki on löytö Helsingin Forumin BikBokilta. Istuvuus ja kittiin taittava beige sävy eivät ole omaan makuuni täysiä kymppejä, mutta kun alkuperäinen hinta oli 49,95 ja alehinta 9,95, niin tuumasin et on se sen arvoinen. Hyvälle vaatteelle kannattaa antaa mahdollisuus vaikkei se kaikkia haaveita täyttäisikään, kuulkaas! Alla oleva neulepaitakin on muuten alelöytö Cubukselta viime syksyltä, muistaakseni maksoi 1,95 ja mukava kuin mikä, täyttä puuvillaa. Helmikoruista en yleisesti itselläni tykkää yhtään, mutta lämpenin lopulta näille Cubuksen BB-korviksille viime syksynä.

Kokonaisuus tuntui omalta, joskin tosiaan siitä asiallisemmasta päästä. Vaikka oonkin todellisuudessa kaukana pressan rouvasta niin kyllähän sitä saa pukeutua ja leikkiä niin paljon kuin haluaa. Sepä onkin pukeutumisessa hauskaa, leikitellä vähän! Parasta arkipukeutumisessakin on, kun onnistuu vaatevalinnoilla ilmaisemaan päivän tunnelmia, välillä vaikka boheemia taiteilijatyyliä tai rentoa rock chic -lookia, tai särmää bisnes-naisellisuutta kun sille tuntuu, ja mitä vain noiden väliltä.

Kiitos taas Ave kuvista! <3 <3

Hiljattain päivitetty2-001


IMG_8981-001


IMG_8959


IMG_8988


IMG_8968


Hiljattain päivitetty4


IMG_8937
Trenssi/BikBok, neulepusero, farkut, aurinkolasit, korvakorut/Cubus, rannekello/Glitter, laukku/Michael Kors, Zalando, kengät/Aleksi13


IMG_8940-001


tiistai 5. toukokuuta 2015

Poncho ja ylipolvensaappaat

Tänään vapaapäivän kunniaksi piipahdin kylässä ystäväni Aven luona. Ollaan oltu ystäviä jo vuosia ja melkolailla yhtäaikaa tänä keväänä perustettiin kumpikin omat blogit. Aven ihanaan blogiin pääset tästä: http://avekatriina.blogspot.fi/, käyhän kurkkaamassa! Muistan viime talvena kun kerran käveltiin yliopiston kuntosalilta kotiin samaa matkaa ja siinä ekaa kertaa tuumattiin molemmat että pitäisköhän perustaa oma blogi. Avelle bloggaaminen onkin tuttua hommaa aiemmista matkailublogeista (http://toveameriikassa.blogspot.fi/) ja hänen kannustuksestaan omakin kipinä syttyi entisestään.

Sattuipa kaunis puolipilvinen sää tälle päivää ja kahvittelun lomassa otettiin molemmille vähän kuvia, ja voi niin hauskaa oli! Hahah, puhuttiin että ei vielä pari vuotta sitten ois arvattu että tällaista tehään joku päivä. Ave asuukin ihan naapurissa niin vähän sovittiin että otetaan tavaksi nämä yhteiset photoshootit, jessss!

Oma päivän asuni oli aika asiallinen. Useimmiten pukeudun melko rennosti, mutta välillä on hauskaa pukeutua siistimmin. Heh, kieltämättä tuli vähän rouvaolo, sen verran aikuinen setti oli. Poncho on Cubukselta ja juuri sopivasti reilunkokoinen korvaamaan takin näillä kevätsäillä. Mustavalkea ruutukuosi kiehtoi ja tämän asun kokosin mielessäni varmaan pari kuukautta sitten, kun muistin lähes käyttämättömiksi jääneet ylipolvensaappaat. Äkkiä oli saatava asu kasaan ja käyttöön vielä kun on edes vähän vilpoista, kohta kuitenkin mennään jo kesävermeissä.

Saappaat on ikivanhat, mutta nyt ajankohtaiset. Ostin ne viitisen vuotta sitten Jyväskylän Aleksi13:sta (muistaakseni) ja ne on mokkanahkaa. Tällei oon aina tehny, ostanu jonkin vähän erikoisen vaatekappaleen tai kengät ja vaikka ne aluksi ois jääny vähälle käytölle niin jossain vaiheessa löydän ne innoissani uudestaan, heh! Oottakaas vaan mitä kaikkee kaappien kätköistä vielä paljastuukaan...

Asussa tykkään mittasuhteista: poncho on kivanmittainen ja helman hapsut asettuvat juuri sievästi korkeiden saappaiden yläreunan kohdille. 60- ja 70-luvut kun on nyt pinnalla, niin toimikoon pyöreät aurinkolasit, poncho, neulepaidan poolomainen kaulus ja mokkaiset ylipolven saappaat noiden trendien ilmentäjinä. Mitäpä tykkäätte?


IMG_8919
Poncho, farkut, neulepusero, aurinkolasit/Cubus, laukku/Michael Kors, Zalando, saappaat/Aleksi13, kello/Glitter


Hiljattain päivitetty


Hiljattain päivitetty1


IMG_8829


IMG_8823


IMG_8860


Hurjasti kiitoksia Avelle kuvista, otetaan pian uusiks! <3 Kaikille huisia alkanutta viikkoa! <3

lauantai 2. toukokuuta 2015

Minusta ei tullutkaan opettajaa

Keskiviikkona meinattiin työkaverin kaa lähteä ulos kuvaamaan ja taas oli luontoäiti ideaa vastaan. Satoi vettä, räntää ja sitä paljon puhuttua vappulunta, voi raah. Olin kuitenkin jo suunnitellut kertovani jossain vaiheessa enemmän työstäni ja niin otettiin sitten tällasia "työkuvia".

Rakastan työtäni ihan älyttömästi. Olen ollut Cubuksella nyt aika tarkalleen vuoden ja vuosi on ollut kyllä elämässäni todella tärkeä. Olen tajunnut omat vahvuuteni ja lahjakkuuteni sekä intohimoni, osannut sanoa niistä ääneen muillekin ja muuttanut kurssia esimerkiksi opintojen suhteen suuntaamaan kohti sitä omaa, oikeaa unelmaani. Ihan noin simppeliä ei kaikki ole aina ollut.

Minustahan piti tulla opettaja. Tuo lause jo itsessään pitää sisällään hurjan kasan odotuksia ja paineita. Kun aloitin yliopisto-opinnot, menin opelinjan sijaan sille "peruslinjalle", eli aloin opiskella pääaineenani englantia keskittyen kulttuuri- ja yhteiskunta-aiheisiin kursseihin aineenopettajakurssien sijaan, koska jo silloin epäilin opettajuutta omalla kohdallani. Lisäksi valikoin enkunkielisiä kauppaopintoja ja mahdollista opeuraa silmällä pitäen ruotsia ja kasvatustieteitä. Molemmat vanhempani ovat olleet opettajia niin kaikki olettivat ja toivoivat minusta opettajaa. Ja itsekin toivoin, sillä kyllähän minä sitä työtä arvostan todella, tärkeää työtä ja varmuutta, kyllähän enkun ja ruotsin opettajille työtä riittää. En missään nimessä tarkoita, etteikö kasvatustyö olisi äärimmäisen tärkeää, ja monille huipputyypeille juuri se kutsumus, tärkeintä ja parasta maailmassa. Se ei vain, ainakaan tässä vaiheessa elämää, ole sitä minulle.

Monet asiat opettajuudessa tökki. Tutkintoni pitää sisällään laajat opinnot kielitiedettä englanniksi. Ei niinkään sitä, miten opettaisin lapsille kieltä, vaan esimerkiksi englanninkielisten yhteiskuntien historiaa ja morfologiaa, kuinka ja mistä pikkuhilkuista enkun sanat muodostuvat, etymologiaa, mistä sanat ovat peräisin, ja vaikka mitä muuta. Ja sitten opettajaopintoja kasvatustyöstä. Opintojen alkumetreiltä minua alkoi harmittaa se työmäärä ja oikea kiinnostuskin itse kieltä kohtaan, mikä työssä opettajana jäisi taka-alalle. Miksi ensin käyttäisin vuosia elämästäni tietääkseni kielestä niin valtavan paljon, enkä sitten ikinä käyttäisi tietoa missään?

Eniten kuitenkin häiritsi ajatus työn stabiiliudesta. Hah, ajatella, sehän on upea asia että niinkin suuri elämän osa-alue kuin työ säilyisi muuttumattomana, mikäs sen turvallisemman tuntuista. Mutta ei, minua alkoi ahdistaa. Kyllähän oppilaat, työkaverit, ehkä työpaikka ja oppikirjat vaihtuisivat, oppisisällöt päivittyisivät, mutta perustyö ja perusIDENTITEETTI säilyisivät aina samana. Haluan ensinnäkin työn, jossa voin edetä vaikka loputtomiin, ja toiseksi työn, jossa kokonaisvaltaisesti karttuneella osaamisellani ja lahjakkuuksilla on käyttöä koko ajan. Hmm, vaikea pukea sanoiksi, mutta ikään kuin en halua tulla niin valmiiksi työssä, että ei olisi seuraavaa astetta, jonka voi saavuttaa siihen mennessä jo ansaittujen tietojen ja taitojen pohjalta. Tunnen työni ja osaamiseni tärkeäksi kun se karttuu, ja voin hyödyntää kaikkea osaamaani. Tuota en tiennyt täysin ennen kuin töissä ollessani alkoi valjeta.

Olen aina tykännyt olla ihmisten parissa. Sanoisin, että enemmän viihdyn töissä aikuisten kuin lasten kanssa. Olen vuosia tehnyt myyntitöitä opintojen ohessa, puhelinmyynnistä alkaen. Hyvä myynti ei ole huijaamista tai tuputtamista, vaan auttaa asiakasta löytämään tarvitsemansa (ja se ei välttämättä ole hänen "etsimänsä"). Hyvä myyjä on luotettava inspiroija. Myynti- tai asiakaspalvelutilanne on parhaimmillaan antoisa tutustumishetki, jossa myyjä toimii linkkinä asiakkaan toiveen ja sen realisoitumisen välillä. Olen töissä ihan oma itseni, ja luotankin että se välittyy asiakkaalle. En ole mikään silmitön rahanahne kone, vaan ihan normaali välittävä minä vain. Toki myynti on aina tavoitteellista. Tavoitteellisuus tekee myyntityöstä itselleni palkitsevaa ja innostavaa - aina on kehitettävää ja tavoiteltavaa. Myyntityö, jossa voi olla oma itsensä ja tehty työ vastaa omia moraalikäsityksiä, on todella antoisaa ja sitä jaksaa tehdä, ja siitä saa itseasiassa paljon energiaa. Ihmiset, joihin olen töiden kautta tutustunut ovat omia persooniaan, älykkäitä, idearikkaita, tehokkaita, energisiä ja innostavia, ja arvostan ja ihailen heitä ja heidän mentaliteettiaan aivan hurjasti.

Kerroinkin että maalaan akvarelleja, ja taide ja luovuus ovat ehkä rakkaimmat asiat minulle koskaan, missään. Elän jatkuvasti niin että nään, etsin, yhdistelen, tutkailen, muistelen, havainnoin, opettelen esteettisesti miellyttäviä asioita. Tutkailen mikä itseä miellyttää ja mikä muita miellyttää. Pukeutumistyylejä, matkailukuvia, ruokapöydänkattauksia, arkkitehtuuria, tuotteiden etikettejä, sisustustrendejä, kotien sisältöä ja henkeä, autojen ja puhelimien designin välittämää elintapamielikuvaa, kauppojen tapaa esitellä tuotteet mahdollisimman myyvästi, ihan kaikkea, kaikki näyttää joltain. Koska tykkään näteistä asioista, olen aina tykännyt tyyliin liittyvistä asioista, pukeutumisesta ja kauneudenhoidosta. Lyhyesti, nautin kauniista asioista ja tykkään luodakin sellaisia.

Puhelinmyyntitöitä tein parin vuoden aikana useassa isossa firmassa, Jyväskylässä ja Oulussa. Oulussa sain ensimmäisen vaatekauppatyön, jossa olin puolitoista vuotta. Palattuani Jyväskylään hain Cubukselle ja jännitin hulluna, kun kuulin miten suuri hakijamäärä oli. Onnistuin saamaan paikan! Tunsin painostavina läheistenkin ihmisten oletukset, että tää on se tapa saada väliaikaisesti rahaa ennen sitä mun oikeaa työtä, jotain yleisesti arvostettua "maisterinpapereita vastaavaa" työtä, opettajuutta. No, nyt olen vuoden ajan työskennellyt huikeassa työporukassa myyjänä ja visualistikakkosena enkä ole koskaan ollut tyytyväisempi päivieni sisältöön ja omaan osaamiseeni. Olenko jotenkin pinnallinen ja unohtanut arvostaa koulutustani? En, vaan juuri arvostankin, koulutusta, mutta myös muuta osaamistani, jota tuo enkun opiskelu ei kohdannut: luovaa taiteellista osaamista, myyntitaitoa ja intohimoa edetä ja antaa enemmän.

Teen yliopisto-opintoni kyllä loppuun ja töissä suoritan lisäksi kaupanalan esimiehen erikoisammattitutkintoa (KEAT). Päivittäin saan iloa ihanista työkavereista, asiakaskohtaamisista, kauniinnäköisistä asioista ympärilläni, innostavista projekteista, vastuusta, touhukkaista ja aktiivisista työpäivistä. Aiemmin hajanaisilta tuntuneilla vahvuuksillani on nyt ihan oikeaa käyttöä, niitä tarvitaan ja saan niillä elantoni. Innolla odotan mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan ja minne kaikkialle tämä vahva, hyvä olo kuljettaa. Onnistun ja nautin. Siitähän elämässä pitää olla kyse, eikös?

Rohkaisen kaikkia ensinnäkin tarkkaan kuuntelemaan ja uskomaan omaa ääntä siinä, mikä tuntuu omalta jutulta, oli se sitten miten tahansa katsottua tai arvostettua muiden silmissä. Sitten kun alkaa olla käryllä että mitä haluaa niin kovaan ääneen kertomaan siitä muille, tekemään täysillä töitä asian eteen ja innolla ottamaan elämän tuomat mahdollisuudet vastaan! Kuulostaa kliseiseltä siihen saakka kunnes asiat tapahtuu ja on totta. Jokaiseen meihin kohdistuu paineita ja odotuksia niin ulkopuolelta kuin omasta itsestäkin, ja paineiden ristitulessa oma gut feeling saattaa hämääntyä. Voi olla vaikeaa löytää se oma juttu, ja se saattaa vaatia kokeiluja ja viedä aikaa, mutta kun se löytyy niin sen tuntee. Se on sen arvoista.

Toinen juttu, kannattaa tutkailla ketä ihailee ja sitten avoimesti ihailla heitä. Sehän tarkoittaa, että tunnistat mitä itsekin haluat. Et ehkä itse ole vielä maalissa, mutta jos olet onnekas ja tutustunut sellaiseen, joka on, seuraile vähän mitä hän tekee. Ja kysy suoraan että miten hän sen tekee. On helppoa olla kateellinen muiden menestyksestä ja jäädä kyräilemään, mutta sellaisella vain sulkee itseltä ovia. Vilpittömällä toisten ihailulla voi oppia itsekin tosi paljon, ja harva sellaiseen suhtautuu negatiivisesti. Ainakin itse olen saanut paljon hyviä vinkkejä ja kannustusta ihailemiltani osaajilta ja kappas, samanhenkisessä seurassa sitä viihtyykin.

Tulipas vuodatus! Toivottavasti sai jotain selkoa. Olisi tosi kiva kuulla muiden tarinoita, kuinka löysitte oman juttunne vai onko etsintä parhaillaan käynnissä?

Alla näkyvästä asusta sen verran, että mulle tosi tyypillistä työpukeutumista. On kyllä onnekasta, että töihin saa pukeutua aina ihaniin uutuuksiin. Työpäivän aikana tulee kiidettyä tukka putkella paikasta toiseen ja usein kiipeiltyä tikkailla asettelemassa vaatteita ja seinien rakenteita korkeuksiin, ja siksi paitsi mukavat vaatteet myös kengät on tärkeät. Palladium Baggy Bootsit on kyllä hyvät jalassa ja niissä on sopivasti jotain vähän outoa - ja käytännöllistä - troopperimeininkiä, vähän kontrastia meitsin pitsi- ja kukkahepeneille.

2015-04-231
Toppi, shortsit, kimono ja sukkikset/Cubus, kengät/Palladium, Zalando


2015-04-232


2015-04-233


IMG_6273
Kukas se siellä takana lurkkii?
"The difference between TRY and TRIUMPH is a little UMPH'"

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3